Лыжи (Suksed)

Тексты Пертти Виртаранты (том 5, п.622, стр. 64-68) - No, mimmuoižed oldii vahnoil mužikuoil* suksed? - Nu: mečnikuoil ol’di osobennuoit suksed, ei kui nuad ajel’tii dorogoidmyöi. Mečnikuoil ol’dii levedembat suksed, i ne ol’di enimallei valittu neičisse suokoivuhaižess. - Kačo, suokoivuhaine se on… kova i tulou libedemb. Suksed ol’dii: n’okad ol’dii kid’zerzuoitettu; kešk - keškoht oli ninga, kolme sormed miärittii. Кu suksed paned vastakošči pohd’ad, miäritti kolme sormet, štobi mäniiž, a d’älgele vie pidettii ninga, štobi nel’ sormed šihe välii mäniiž, sondallei. Niil tuli äijät kebd’emb ajada sukšil, nu ne oldie ei ylem pit’kad suksed, a vähä lefkedembad oli. Tošči oli lumi se pehmed: pehmedal lumel hot’t’ oli, tiedad, vähä d’ugedemb ajada niil, a mečnukuoiss oli punalzuda kebd’emb lyhydil sukšil. A sont pidetti sentiä tobdem, što kebdemb ol’i ajada. Kui vai ninka d’algan noščid, se abut’. Šigalpiä sont se potkaiž lumess ei muga, t’edad. A ku koval hangel, suksed... Sukšill ajel’imme hirvid, se äijän abut’t’i, äijät kebd’emb ol’i niil suksill ajada. Myö... Kodiš tervadelimme, ei olnu krasittu. Kodiš, ku tervad... Keitimme muga tervad: panimme vähäižen d’oktid, šiid panimme razvad, šiid sen keitimme hyvin, ševeliimme razvanke da tervan sen, tiedad, šiid voidimme šil. Nu, voidimme emme myö ylen äijäl. Ku voidimme, tiedad, i potom oli rozvedittu tuli, tulel piäl ninga sen, tiedad, lämbitimme, se kai kieras mäni šinna; lämbitimme se: ku mäni šinna, šiid ninga... träpičal hieruoime skrädy se, tiedad. Тuli ka kui il’l’en d’iä libed. Keväded aijelimme hangel konz, tiedad, ka ei hang šyöny. Kačo, ku erahad luadittii, (ezimarkaks) sukšmuaster oli tämä - Ruočärvess Mašin Serguoi, enim šigal sukšid ostettii, ny a myö Mitriaišem Petr Ivaničanke, Onekijan Fed’uoi tož oli, iče luadiime sukšid. Ajelimme keväded ynnäi hangedmyöi, ka ei tundunu, čtobi bokass oliiž lähteny terv se iäre, ei vuoinu skrebida, vai ku čut’ pikuoil vähäižel, a ku Serguoin luaditud ol’dii, ku koivuhaižen ot’ nečil kaskeskoivuhaižed, se tuli pehmed, se yhtes kevädes kai mäni šyöi bokad, pehmed oli koivuhaine. - Kuulidgo što ende mečnikuoil suksen all oli karve nahke? - Oli pedran karv, sem mina kuulin se, tiedad, mintiä(i) pidettii? - En tieda! Meill ei olnu. Se pidet’t’ii k ende ajet’t’ii, ni... Ykš savakko kädes oli, a (nygy) d’älgele ajet’t’ii kakš savakkot kädess. Oli, kačo, kakš savakkot on kädess, ka hot’ mittei mägei šina noužid savakuoin n’okas. Ne oldii nahkaižet pyörat, tiedad, ei uppotu muga, hot’ mittei mägei noužid, savakuoin vuohe. A ku ykš savakk oli, značitt, ed vuoinu šina mägei nousta, a ku ned oldii, suai mägei nosta. Se: oli karv se myödäipiäi. Tagazepiä(i) suks se ku suai valumai, ka ne karvad vastat’t’ii. Se oli tožo hyvä! Nu meil ei olnu, myö emme pidettu, se tuli sukš vähä d’ugedemb, jesli lumess ajada, ka hän d’o vähä d’ugedemb. Minä nägin toko, myö emme pidettu. - Kuzbo nägid? - Minä nägin... Ykš oli tuai... Ruočärvess Gromovan parden vedo oli smotrakall, oli venalaine smotrakk oli šiid mina kačuoin, vie kyzyin, mina sanun: ”Mikš nämä om pandu?” Šiid hän mille sanui, häll oli ykš savakko kädess, ku tošt ei vuoinu pidada, toižes häll oli miär. Hän sanu(i): ”Sent’iäi on”, - sanui, što ”mille tulou, palstas palstai vedajust ajadamina en, ymbärele, a kohtalle ajan nouzen hot’ mit’t’ei mägei, ei sukš tagazepiäi pagene”. Se karv vastadau sentiä pidet’t’ii, no muiden karv ei pädönu, se pedram vai, ku se oli kova karv. Se oli libed i kova karv, pedran nahkas pidet’t’ii. Набор людиковского текста: Галина Паршукова, г.