Etäällä pohjan mailla
hylätty järvi on,
nimeä saaret vailla,
ja ranta alaston.
Hein`ajalla sen sulaa jää,
kun kesä Lappiin kiirehtää;
mut syyskuun yö sen aallot
taas jälleen jäädyttää.
Ja vuoret kuvastuvat
sen kalvoon sinervään,
ja lappalainen silloin
käy kalaa pyytämään.
Siell` uipi sorsa suruton,
ja peuralaumat rannall´ on,
ja taajat sääskiparvet
pimentää auringon.
Ja kerran tietää tahtoi
nyt lappalaiset nuo,
kuink, syvä olla mahtoi
Inarijärvi tuo.
Köys` katkes;