Poikamme lähtevät taisteluun

Tänään kuulla ei voi enää lyöntejä sydämen, ne kujilla kylän ei enää kaikaa. Minä kaadun voimasta luodin lyijyisen, vaan vielä on mietteisiin aikaa. Silmät suruilta suljen, ne jätän huoleksi jonkun muun. Ilman huolia, murheita pois mä kuljen, kun lähtevät poikamme taisteluun. Vedenpaisumus jälkeemme, näin meille sanottiin. Juoksuhaudat jätitte uskoen siihen hullut. Minä korsuuni jäin uskoen unelmiin, eikä vedenpaisumusta edes tullut. Kohta silmäni jo suljen, maata syleilen lailla puun, ilman huolia